Hortoilua ja sienikauden korkkaus

Kevään parhaita puolia on pitenevien päivien lisäksi kausistartti todelliseen lähiruokaan. Monet villiyrtit ja erilaiset hyödynnettävät kasvit ovat parhaimmillaan alkukeväästä. Nyt on hyvä hetki kerätä esimerkiksi kuusenkerkkiä (vain maanomistajan luvalla), horsmaa ja nokkosta ruokapöytään. Korvasieniäkin löytyy vielä. Niille paras aika on kun puiden lehdet puhkeavat hiirenkorville.

Tämän viikon mökkireissulla sää ei suosinut, mutta kävimme silti reippailemassa lähimetsässä. Tavoitteena oli löytää muutama korvasieni ja kerätä samalla vähän nokkosia ja horsmaa. Korvasienet piileskelevät yleensä muutaman vuoden vanhojen hakkuualueiden kohdalla, sillä korvasieni on lahottajasieni.

Korvasieniä voi kuulemma houkutella kasvamaan myös omaan pihaan kaivamalla sanomalehteä maan alle. Lahottajana se käyttää paperia ravinnokseen. Täytyy ehkä laittaa testiin ja tehdä kokeilu sellaiseen mökin pihanurkkaan, ettei taapero pääse sitä omin päin tutkimaan.

Korvasienien kanssa täytyy olla tarkkana muutenkin, sillä ne ovat voimakkaan myrkyllisiä. Ne käsitellään huolellisella ryöppäämisellä ennen kuin niitä voi syödä. Ohjeet korvasienien ryöppäämiseen sekä muuta tietoa löytyy täältä.

Pikkulasten, raskaana olevien ja imettäjien ruokapöytään korvasieniä ei suositella. Vaikka käsittelisi sienet huolellisesti, en ainakaan itse ottaisi riskejä lapsen kanssa.

Nokkonen korvasienten lisäksi on kuulunut ruokaympyrääni armaan mummoni ansiosta. Hän oli kovan luokan luonnossa liikkuja ja tiesi hyödyntää yhtä ja toista äiti maan antimista. Mummoni oli muutenkin mainio ruuanlaittaja. Terveiset sinne laajempiin metsiin. Ajattelin sinua tänään.

Nokkosten kanssa on kivempi välineurheilla, ellei halua ilkeitä polttamia käsiin. Nahkahanskojen, ämpärin ja saksien kanssa vihulaisten poimiminen käy helposti. Nahka suojaa paremmin kuin ohut kangas, mutta toki mitkä tahansa käsineet ovat tyhjää paremmat.

Nokkonen taipuu moneen ruokaan ja ravintoarvoiltaan se on ihan yliveto. Sen voi ryöpätä tai kuivata ja sitä voi käyttää kuten pinaattia. Kuivattuna sitä voi lisätä melkein mihin vaan smoothiesta lettutaikinaan. Nokkospesto kuulostaa myös kokeilemisen arvoiselta. Erilaisia reseptejä siihen löytyy täältä , täältä ja täältä.

Mökillä ei yllättäen ollut talven jäljiltä pinjan siemeniä tai parmesania, joten tein yksinkertaisemman version lisukkeeksi ryöpätyistä nokkosista, oliiviöljystä ja suolasta. Hyvin toimi myös niin.  Kaupungissa nokkostahnan loppu sai sekaan vielä parmesania ja se hävisi hävisi iltapalana parempiin suihin.

Tämän kerran keittiökatsauksen iloinen yllättäjä oli kuitenkin horsma. Testasin tuota tuttuakin tutumpaa kasvia ensimmäistä kertaa. Nipun kerääminen kävi nopeasti eikä käsittelykään vienyt kovin paljoa aikaa.

Huuhtelun jälkeen karsin vähän alimpia lehtiä ja heitin varret uunin pellille. Päälle lorautin tilkan öljyä ja ripottelin suolaa. Annoin kypsyä hetken uunissa. En edes katsonut kelloa ja lämpötilakin oli kaasu-uunilla tehdessä täysin sattumanvarainen. Esteettisesti ruokalaji oli ilo silmälle ja maku kertakaikkisen mainio. Viinitermein vähän parfyyminen ja makea, mutta mieto. Suosittelen.

Kuusenkerkät jäi tällä kertaa keräämättä. Ehtii niitä ensi kesänäkin sitten taas.

Linkkejä:
Martat: Nokkonen
YLE: Luonnon oma tippaleipä
YLE: Haudutettua horsmaa ja nokkosmunakasta – kekseliäs käyttää villiyrttejä ruoanlaitossa
YLE: Maitohorsma on suomalaisen luonnon oma parsa
Savusuolaa: Paistettu maitohorsma

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: